Ajatukset juoksevat
On kulunut neljä kuukautta siitä kun edellisen kerran juoksin. Viime aikoina selkä on tuntunut kuntoutuneen, niinpä kuin sattumoisin juoksukaverini New Yorkin maratonilta lähetti eilen postia, jossa hän esitteli seuraavia kohteitaan ja kyseli kiinnostusta osallistua. Medoc? Berliini? New York? Enzo Ferrarin maraton Maranellossa Italiassa? Dubai? Hän on juossut noin sata maratonia. Kyseessä on juoksija toisin kuin minä.
Medocissa juostaan viinitarhojen keskellä. Berliini oli viime syksynä upea. New Yorkin kokemuksia kahden vuoden takaa voi olla vaikea ylittää. Enzo Ferrarin maratonilla voi kokea mukulakivillä juoksemisen, joka on juoksualustana jaloille varmaan yhtä kova kokemus kuin betoni New Yorkin kaduilla. Dubain pilvenpiirtäjien keskellä olisi kyllä hienoa juosta. Keväinen Lontoo, johon viime syksynä vielä tähtäsin, jää väliin tämän pakollisen tauon takia. Siksi seuraava kohde kannattaa hakea syyskaudelta tai loppuvuodesta. Sekä New Yorkissa että Dubaissa olisi todennäköisesti erinomainen juoksusää - +12-15 astetta. Ylipäätään minulle parhaat maratonhetket ovat olleet aina keskellä kaupungin katuja, eivät lainkaan idyllisillä puisto-osuuksilla tai merenrannoilla. En ole analysoinut syytä tähän.Ilkka Järvimäen ja Timo Vuorimaan ajattelu juoksemisesta sopii minulle parhaiten. Esimerkiksi se, että maratonia edeltävän hiilihydraattitankkauksen lopussa juoksua edeltävänä päivänä kannattaa syödä normaalisti, jotta elimistö rauhoittuu. Pieni asia, jonka Ilkka kerran sanoi - ja merkittävä asia ainakin minulle. Pitkä lenkki sunnuntaisin. Maanantaina tauko. Tiistaina esim. 10 x vedot. Keskiviikkona normaali lenkki. Torstaina kevyttä verryttelyä. Perjantaina tauko. Lauantaina normaali. Ja tähän variaatioita, väljyyttä, taukoja. Vähitellen nyt kun selkä tuntuu hyvin kestävän hiihtoa ja kevät lähestyy, ryhdyn suuntautumaan takaisin juoksuun. Kyllä hieman mietityttää, miten selkä kestää. Tarvitaan varovaisuutta. Mutta en etukäteen tiennyt että olen näin addiktoitunut.